”Olet paras, olet voittamaton”

Vuoden kolmannessa Bike-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus. Otsikko siis siitä, ja kyllä, mp-juttuja hiukan jälleen. Teksti herätti kuitenkin minussa sen verran tuttuja ajatuksia, että oli lähes väistämätön pakko jakaa muutama sitaatti siitä, mitä motocrossia ja enduroa harrastava Vesa Koivunen lehdessä kirjoitti.

”Mutta kun on tehnyt pohjatyön kunnolla, voi tyynen rauhallisesti odottaa sitä H-hetkeä. Ilman epäilyksen häivääkään. Itsevarmana. Vahvana.”.

Hän lainaa Matti Seistolan ajatuksia. ”Seistola tekee kaiken tosissaan ja uskoo, että mitä paremmin treenaa, sitä paremmaksi itseluottamus kasvaa. Jos ei ole luurankoja kaapeissa, voi mennä kisaan luottavaisin mielin. Tänä päivänä Matti tekeekin niin, mutta aina ei ole ollut sama ääni kellossa. On ollut kisoja, joissa on tullut äitiä ikävä.”.

Hän viittaa tekstissään myös ranskalaisen motocross-kuskin Jean Michael Baylen taustajoukkoihin, jotka psyykkasivat häntä läpi kisaviikonloppujen: ”Olet paras, usko nyt, olet paras”. Ja jatkaa: ”Suomalainen versio tästä on se, että ajetaan porukalla EM-kisoihin ja heti radalle päästyä aloitetaan jumalaton hössötys siitä, kuinka vaikea rata on ja kuinka suuria ovat hyppyrit. Treeneissä höpötetään, kuinka nopeita eteläeuroopplaiset ovat ja hiukan vielä manataan radan vaarallisuutta. Tämän jälkeen on turha odottaa tuloksia. Poika on alistettu jonnekin, josta ei heti nousta.”.

Lainatun tekstin pohjalta intouduin miettimään omaa agilityharrastustani ja -uraani. Kun tätä lajia on harrastanut jo noin 10-vuotta, ja kilpaillut siitä lähes yhtä monta, mukaan mahtuu ties minkälaista tunnetta. Vuosia ovat värittäneet niin pettymykset, kuin onnistumiset sekä kaikenlaiset fiilikset siltä väliltä. Nuorempana olin äärimmäisen itsekriittinen, joka tosin vei minua eteenpäin kovaa vauhtia, mutta ei ollut helpoin valituista teistä tähän päivään. Olen onnellinen, että se asenne on takana päin ja olen armollisempi itselleni. Olen saanut olla tekemisissä taitavien kouluttajien ja kilpailijoiden kanssa. Kaikesta oppimastani olen kovin kiitollinen. Minulla on ollut ihan huippuja koulutettavia, jotka piristävät tunnista toiseen kehittyessään harppauksin. Muutenkin tunneilla on ollut usein niin mahtava fiilis, että on voinut poistua hallilta hymyillen. Kiitos teille! :)

Tämä alkuvuosi on ollut vaikea, katsotaan millaisena se jatkuu. Luxin sairastaminen vei minulta voimat joksikin aikaa, kontrolliin asti emme ole vielä ehtineet, joten en tiedä tämän hetkistä tuomiota. Jännittää kovasti. Javan hampaiden poisto aiheutti yhdelle koiralle lisää sairaslomaa. Onni todella, että operaatio oli pieni ja rutiinijuttu. Onni on myös se, että Lux tuli kaiken maailman ennustuksista huolimatta kuntoon. Eli kyllä, onnekas olen, kun koirille ei ole tapahtunut mitään onnettomuksia tai havaittu rakenteessa mitään elämää rajoittavaa (kopkopkop!), mutta siitä huolimatta koiran sairastelu on aina vähän turhankin jännittävää.

Viime maanantain treenit sujuivat kivasti, olemme nyt seuraavat 11 kertaa Juha Oreniuksen treeneissä. Meillä on Jennan ja Iinan kanssa keskenämme oma ryhmä, kivaa! Java on tällä hetkellä niin varma, että se tekee kaiken kuten minä ohjaan, se ei juurikaan sössi radalla omiaan. Sen on huomannut nyt viimeisimmissä treeneissä, joten ei voi kuin vilkuilla peiliin, jos radalla jotain kummallisuuksia tapahtuu. Muutoinkin koira tuntui vetreämmältä nyt Patrician hoidon jälkeen (putosi tosin treeneissä A:lta, voi vee…), tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi. Tällä kertaa pysyi hyppylinjoilla, eikä ohjauksen kanssa tarvinnut vääntää liioitellusti. Oikein kiva fiilis oli mennä. Viikonloppuna kilpailemme Javan kanssa pitkästä aikaa.

Loppuun vielä fiilistelyä parin vuoden takaa, SM-kisat 2011. On mulla hieno koira!

004

Lihashuoltoa ja treeniä

Heippa,

Viime viikolla kävin pariin otteeseen hallilla treenailemassa. Luxin kanssa luukutin vauhtisuoraa ja tein ihan pikkuisen tekniikkaa puomin ja keppien ohessa. Oli hyvät treenit. Alla miniminiklippi treeneistä, sen verran mitä nyt itse sain kuvattua. Videolla näkyy hyvin kuinka Lux kokoaa itsensä mm. vippauskäännöksiin pienestä ohjauksesta.

Eilen ajelin Porvooseen ja vein Javan ja Luxin fysioterapiaan. Kumpikin oli jumissa… Luxilla oli tosi kireät takareidet ja Java oli muuten vaan ihan juntturassa joka puolelta. Ei ihme, ettei ole hyppinyt hyvin ja päässyt takaisin hyppylinjoille… huoh. Patricia sai kummatkin kuitenkin auki, mutta Java menee siitä huolimatta muutaman viikon päästä varuiksi uudelleen. Pakko huoltaa se nyt kunnolla kuosiin, luonnollisesti!

Illan koulutuksissa oli ihan huippukivaa, kivoja ihmisiä ja koiria. Saatiin mun mielestä tehtyä tosi hyvää duunia! Mulle maksikoirat on opettaneet koulutuksissa varmaankin yli puolet osaamisestani, niitä katselemalla on tullut selväksi mm. rytmityksen merkitys ja ohjauksien ajoittaminen, joka on mini-/medikoiriin verraten kuitenkin aika erilaista. Kuitenkaan yhtään vähättelemättä mini-/medikoiria, sillä niistäkin löytyy todella omat haasteensa, kun pystyvät kääntymään esimerkiksi mitä ihmeellisimmistä väleistä. Saa olla todella tarkkana! Luxin olen kouluttanut maksikoira-ajatuksella.

Kaikista huipuin fiilis on kyllä koulutustilanteissa analysoida pienessä hetkessä kaikki tapahtunut, löytää ratkaisut ja nähdä niiden toimivan. Siitä tulee niin hyvä mieli, ja eilen sain kyllä fiilistellä tällä tapaa useasti! :)

 

Lenkillä Laajasalossa

Eilen illalla huristelin koirien kanssa Laajasaloon lenkkeilemään. Kevät on ihan huippu juttu, oli vielä valoisaa pienestä iltahämäryydestä huolimatta ja aurinkokin paistoi. Lenkkeilysäät ovat kyllä olleet viime päivinä upeita! Noin parin tunnin lenkki tuli heitettyä ja koirillakin oli hirmuisen kivaa juosta keskenään pitkästä aikaa. Kiitos Tiinalle ja shelteille seurasta!

Tiistaina aamulla poikkesin taas hallilla. Treenasin vain Luxin Javan jumiutuneisuuden vuoksi. Otin erilaisia kulmia kepeillä etupalkalla ja jokainen avokulma meni mm. nappiin! Lux kesti hyvin pujottelun vaikka leikkasin takaa ja jäin sinne taakse seisomaan. Huikea tyyppi! Ja se meni lujaa, ja sillä oli tosi kivaa. Meillä molemmilla oli :) Ensi viikolla ajellaan Patrician luo lihashuoltoon ja alan sitten katsella Javankin treenejä taas paremmin. Voi hyvillä mielin treenata sitten, kun tuon tytön saa vetreäksi tuosta.

Lennot Belgiaan on nyt European Openia ajatellen plakkarissa ja reissun suunnitelmat noin muutenkin on aika hyvällä mallilla ollakseen vasta huhtikuu. Nyt voi keskittyä odottamaan kesää rauhallisin mielin, kun on tiedossa, että tulemme mahtumaan mm. lentokoneeseen :P varmaan tulee taas aikas kivaa!

Alla kuvia Laajasalon lenkiltä, ei kyllä päätä huimaa puhelinlaatu ja kuvakulmatkin jotenkin tosi mahtavia…

laajasalo1

laajasalo2

laajasalo3

laajasalo5

laajasalo6

 

 

Voisi tahtoa vähän ajelemaan hän. Pirullista edes testailla omaa mp-kypärää… mööh. Mulla on kyllä jonkinasteinen hulluus tätä hommaa kohtaan.

suupertti

suupertti2

Ledi 10-vuotta ja Turussa kouluttamassa

Ledi täytti 20.2. pyöreitä vuosia, ja on aika hurja juttu, että se on ollut minulla jo 10-vuotta. Kaikenlaisesta on pieni koira selvinnyt, tapellut sairauksien kanssa ja voittanut ne tahdollaan elää. Onneksi pääsi silloin aikoinaan Bernin eläinsairaalaan hyvään hoitoon ja palautui siellä takaisin elävien kirjoihin. Ledi on pieni taistelijakoira, joka sinnittelisi kiinni elämässä varmasti vielä harmaahapsisena, makuaistittomana, sokeana ja kuuronakin kaverina, mutta onneksi sen vointi on ollut kaikkea muuta kuin tuota.

Ledi on itsepäinen eläin, kokeilee välillä rasittavuuteen asti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se käyttää hyväkseen kaikki tilanteet joissa on mahdollisuus päästä ns. niskan päälle ja näin ollen se on aika haasteellinen koira, jonka tempauksia voi onneksi ottaa ajoittain myös huumorilla. ”Miksi olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?” Niinpä… Kaikesta omituisuudestaan huolimatta se on saavuttanut suosionsa mm. kavereideni joukossa, Ledistä pidetään kovasti :) Onnea hölmölle pappraiselle! <3 Viikko sitten sunnuntaina vietin päivän ATT-areenalla agilitya kouluttaessa ja oli kyllä kivaa. Kouluttaminen antaa oman osansa lajissa kehittymiseen, kun pääsee näkemään erilaisia ohjaajia ja koiria. Ratapohjaan hain monipuolisuutta ja haastavuutta, unohtamatta onnistumisia. Halusin nähdä ihmisten rytmitystä ja luottoa omaan ja koiran liikkumiseen. Saatiin mielestäni tosi hyviä juttuja aikaan! Kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille mukavasta päivästä! :) Tänään oli aika erilaiset, mutta antoisat treenit. Fysiikkaharjoittelua ja lajiharjoittelua tekniikan sekä ratatreenin merkeissä, aikaa näihin kului noin kolme tuntia. Loppuajasta rataa juostessa tunsi todella tehneensä, ja taisinpa heittää suoran putken kohdalla jonkinlaisen ukeminkin, kun painoi treeni sen verran jaloissa... Eli kaaduin, hah, mutta kivaa oli! Kiitos, Juha ja Anna!

Treenaamassa

Luxin leikkauksesta on kulunut nyt noin kuukausi ja on pikku-jäbä kyllä aivan entisellään, mahtavaa! Aika varovasti olen liikunnan suhteen ottanut, vaikka viikko pari sitten tuli jo eläinlääkäriltä soitto, patologin tulokset ja lupaus normaalin arjen elämisestä sai alkunsa. Paton tuloksissa ei ollut havaittavissa mitään huolestuttavaa, kuten kasvainmuutoksia. Jipii! Epäselväksi tosin jäi mikä suolen tuppeuman oli aiheuttanut, jotain kroonista vai ei, mutta ihan en usko mihinkään kroonisiin juttuihin Luxin kohdalla. Treeneihinkin saisi koira jo palata, mutta vähitellen ajattelin lähteä kohti kenttiä, kun ei tässä mitään hätää ole.

Luxin taukoillessa tauotin myös hetken aikaa Javaa. Pitäisi soittaa sille ajat lihashuoltoon, sillä eilisen illan treeneissä oli kyllä havaittavissa suurta kankeutta treenin loppupuolella, vaikka ei taidettu juosta rata kuin 2-3 kertaa. Itse treenit meni kivasti, myös siihen nähden, että kuka käskee vetää ~40min lihaskuntotreenin just ennen agilitytreenejä… ööö? Äly hoi, todella hapoille meni jalat… :P Kivaa oli, ja kivaa oli myös se, että lämpötila ulkona oli nollan tienoilla, joten lämpät ja jäähkät meni mukavasti jäätymättä. Kivaa oli Iinaakin nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lähden päiväksi Turkuun kouluttamaan, odotan jo innolla! :) Saan matkaseuraksi ystäväni, joka viettää päivän Turussa oleillen ja lähtee sitten illemmalla kyydissäni takaisin kohti Helsinkiä. Matkaseura on aina kovin pop!

 

Uudet ja piristävät tossut, kelpaa juoksennella!

 Ollaan käyty valloittamassa laskettelurinteitä lautailun merkeissä. Tänä vuonna kävin ekaa kertaa Messilässä, oli tosi jee! :) Kuva hämäyksen vuoksi Vihdistä. 

Huoltoa ja ev-kisailua

Hip hei! Nyt vihdoin Lux ja Java on taas fysioterapioitu ja parin palkkaripäivän jälkeen ovat voineet jatkaa sitten normaalielämää + treenejä. Vähän kivempi matka tää Helsinki-Porvoo väli fyosiokäynneille, kuin Helsinki-Kouvola. Hienoutta!

Mulla on se moottoripyöräkurssi nyt plakkarissa, just ennen ensilunta sain kortin tassuun, että aika hyvin kävi! On ollut kyllä niin huippukivaa, ja haaveilenkin kovasti jo omasta pyörästä. Saa nähdä koska moiseen voisi olla sitten mahdollisuus. Kallistahan niiden pitäminen on, mutta eikös se niin mene, että harrastukset maksaa… vai?

Noniin, mitäs meille muuta? 28.10. lähdimme Jennin ja parin parsonin kanssa Hyvinkäälle ev-kisoihin. Oli tarkoitus juosta mölliluokassa sekä Telman, että Luxin kanssa. Samalla tuo oli mun ja Telman eka kisa sekä Telman ihan ensimmäinen startti. Tuloksena minien mölliluokassa kaksoisvoitto, Telma 1. ja Lux 2. Vähänkö fiilis oli hieno, vaikka kyseessä oli ”vaan” ev-kisa, hihii! Oli tosi kivaa mennä ja rata oli yllärikiva mölliradaksi.

Siinäpä taisi olla nyt tärkeimmät päällisin puolin. Koulutellut olen tässä nyt jonkin verran, mikä on ollut tosi hauskaa. On ollut ilo tavata uusia ihmisiä ja koiria, sekä nähdä vanhoja tuttuja tyyppejä. Tulevaisuuden lupaukset – check!

Elämä ois tällä hetkellä tosi jees!

Vielä pari videota:

Telma ja Lux ev-kisat.

Treeniä Luxin kanssa Oulussa.

 

Mukavia hetkiä!

Sain kaverin mukaan viime viikolla treeneihin, joten tässä tekstin ohessa on jälleen Luxista videopätkää. Lux osaa jo ihan kivasti lukea rataa, pidän kovasti sen kyvystä kääntyä ja lukea ohjausta. Pienissä pätkissä treenaaminen on tuottanut juuri sitä tulosta mitä olen hakenut, teknisesti osaaminen on jo vahvalla pohjalla. Vauhtiakin tulee kokoajan lisää ja hauskaa treeneissä on riittänyt, mutta kyllä sitä haastettakin löytyy välillä kiitettävästi :) Oli myös jännä nähdä, kun laitoin tämän ystäväni, joka ei ole koirapuolen ihmisiä, tekemään Luxin kanssa. Yllättävän hyvin pentu teki kokemattoman ohjaajan kanssa ja paikkasi jopa virheitä lukemalla itse rataa. Siistiä!

Muuten illat on menneet mm. koulutellessa. Tiistaina illalla olin ensimmäistä kertaa tuomaroimassa ev-kisoissa, i-hahin Robur-cupin toista osakilpailua. Ensin jännitti hieman astua ns. tuntemattomaan, mutta kyllä se sitten sujui ja oli tosi kiva nähdä lajia erilaisesta vinkkelistä. Täytyy myöntää, että olisi välillä tehnyt mieli huutaa ”juokse nyt! käännä!” tms., etenkin omille koulutettaville, kun treeneissä siihen on tottunut, mutta ei, hiljaa piti olla :D Kiitos vielä järjestäjille, kun pyysivät mukaan toimintaan, ilo oli käydä ja nähdä taas paljon tuttuja!

 

Tässä Luxin video:

 

Mutta huhhuh, katsokaapa tätä Javan maata viistävää liikettä kisoissa, kunnes tyyppi sitten kaatui kunnolla hetkeä myöhemmin. En yhtään ihmettele miksi koirat on usein jumissa… Mutta huippuja kuvia kyllä Jukka Pätynen ottaa, sai taas nauraa mm. karsinnoissa ilmehtimiselle!

SM-kisat 2012

Niin ovat nekin karkelot ohitse, vuosi vierähti uskomattoman nopeaa. Tämän vuoden SM-tulokset ovat oiva esimerkki lajin herkkyydestä, fiilis oli loistava kisojen ajan ja tunnelma oli omalta osaltani aivan katossa. Asenteessa ja psyykkisessä puolessa on tapahtunut suuri harppaus, joka on ilo huomata. Myös valmistelurutiinit ja fiiliksen kasaaminen ovat asettuneet uusiin uomiin.

Joukkuekisasta tuli tänä vuonna pronssia, joten ilman mitalia ei tarvinnut tänäkään vuonna lähteä kotiin. Sunnuntaina ennen yksilökisan karsintarataa oli jälleen viimevuoden tapaan erittäin paha olo. Eri moodi oli siitä huolimatta päällä, sillä olin jotenkin todella liikuttuneessa tilassa. Onnen tunne oli suuri, kun sain tehdä Javan kanssa, nähdä sen ilon, sekä sen, kun jumissa ollut koirani puristi itsestään kaiken minkä pystyi. Se oli hieno suoritus Javalta, sillä viikkoa ennen kisoja fyssarikäynnillä sain sellaisen palautteen, ettei koira todellakaan ollut normikunnossa, vaan jumissa sieltä täältä. Sain kuitenkin luvan kisaamiseen ja samantien laitoin uuden fysioajan varaukseen. Uusintakäynnillä kisojen jälkeen fyssari totesi Javan olevan lähes entisessä kunnossa, pieniä jumeja löytyi vielä, jotka saatiin auki : )

Yksilön karsintaradalta tuli putken kielto neljänneksi viimeisellä esteellä, sekä sen jälkeen hylky kun sekoitin rytmin. Fiilis radalle lähtiessä oli niin järjettömän hyvä, että sen purkautuminen virheen jälkeen oli todella vahva. Pää tulvi kysymyksia ja ajatuksia, hetken pettymys virheen jälkeen oli suuri, kunnes oivalsin, ettei tuloksella oikeastaan ole mitään merkitystä. Uusia kisoja on tulossa vaikka kuinka paljon, nämä olivat vain yhdet muiden joukossa ja auttavat minua kehittymään entisestään. Alkurata oli meiltä todella hyvä, tein täysillä, sain Javan kulkemaan pienillä teillä, sen vauhti pysyi yllä kokoajan, keskittyminen oli vahvaa ja fiilis kohdillaan. Olisimme varmasti yltäneet taistelemaan kärkiajasta puhtaalla tuloksella.

Kiitos ystäville ja kilpakumppaneille, ajatusten vaihtaminen ja kannustavien viestien saaminen pitkin kisaviikonloppua olivat hieno lisä lajisuorituksien ohella. Oli ilo saada myös pieni kommentti arvostettavalta kilpailijalta, joskus pienikin asia voi olla todella merkityksellinen. Suuri kiitos kaikille! Lisäksi kiitän koiraani, aina yhtä hullua ja energistä Javaa, joka antaa itsestään varmuudella jokainen sekunti 100% ja usein vielä hieman enemmän! Hankala koira, jonka kanssa menestyminen tuntuu monin verroin palkitsevammalta. Paljon on saatu, enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan, joten tyytymätön en missään nimessä voi olla.

Kisojen jälkeen olemme käyneet paristi treenaamassa, yhdet Sarin treenit tuli vedettyä nollatreeninä Jennan kanssa läpi. Oli muuten huisin kivaa ja hyödyllistä, mutta rankkaa! Omatoimitreenaamassa kävimme myös porukalla Jennan ja Iinan kanssa, kiitos treeniseurasta tytöille!

Java, minä, Iina ja Xenon.