Vuoden kolmannessa Bike-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus. Otsikko siis siitä, ja kyllä, mp-juttuja hiukan jälleen. Teksti herätti kuitenkin minussa sen verran tuttuja ajatuksia, että oli lähes väistämätön pakko jakaa muutama sitaatti siitä, mitä motocrossia ja enduroa harrastava Vesa Koivunen lehdessä kirjoitti.

”Mutta kun on tehnyt pohjatyön kunnolla, voi tyynen rauhallisesti odottaa sitä H-hetkeä. Ilman epäilyksen häivääkään. Itsevarmana. Vahvana.”.

Hän lainaa Matti Seistolan ajatuksia. ”Seistola tekee kaiken tosissaan ja uskoo, että mitä paremmin treenaa, sitä paremmaksi itseluottamus kasvaa. Jos ei ole luurankoja kaapeissa, voi mennä kisaan luottavaisin mielin. Tänä päivänä Matti tekeekin niin, mutta aina ei ole ollut sama ääni kellossa. On ollut kisoja, joissa on tullut äitiä ikävä.”.

Hän viittaa tekstissään myös ranskalaisen motocross-kuskin Jean Michael Baylen taustajoukkoihin, jotka psyykkasivat häntä läpi kisaviikonloppujen: ”Olet paras, usko nyt, olet paras”. Ja jatkaa: ”Suomalainen versio tästä on se, että ajetaan porukalla EM-kisoihin ja heti radalle päästyä aloitetaan jumalaton hössötys siitä, kuinka vaikea rata on ja kuinka suuria ovat hyppyrit. Treeneissä höpötetään, kuinka nopeita eteläeuroopplaiset ovat ja hiukan vielä manataan radan vaarallisuutta. Tämän jälkeen on turha odottaa tuloksia. Poika on alistettu jonnekin, josta ei heti nousta.”.

Lainatun tekstin pohjalta intouduin miettimään omaa agilityharrastustani ja -uraani. Kun tätä lajia on harrastanut jo noin 10-vuotta, ja kilpaillut siitä lähes yhtä monta, mukaan mahtuu ties minkälaista tunnetta. Vuosia ovat värittäneet niin pettymykset, kuin onnistumiset sekä kaikenlaiset fiilikset siltä väliltä. Nuorempana olin äärimmäisen itsekriittinen, joka tosin vei minua eteenpäin kovaa vauhtia, mutta ei ollut helpoin valituista teistä tähän päivään. Olen onnellinen, että se asenne on takana päin ja olen armollisempi itselleni. Olen saanut olla tekemisissä taitavien kouluttajien ja kilpailijoiden kanssa. Kaikesta oppimastani olen kovin kiitollinen. Minulla on ollut ihan huippuja koulutettavia, jotka piristävät tunnista toiseen kehittyessään harppauksin. Muutenkin tunneilla on ollut usein niin mahtava fiilis, että on voinut poistua hallilta hymyillen. Kiitos teille! :)

Tämä alkuvuosi on ollut vaikea, katsotaan millaisena se jatkuu. Luxin sairastaminen vei minulta voimat joksikin aikaa, kontrolliin asti emme ole vielä ehtineet, joten en tiedä tämän hetkistä tuomiota. Jännittää kovasti. Javan hampaiden poisto aiheutti yhdelle koiralle lisää sairaslomaa. Onni todella, että operaatio oli pieni ja rutiinijuttu. Onni on myös se, että Lux tuli kaiken maailman ennustuksista huolimatta kuntoon. Eli kyllä, onnekas olen, kun koirille ei ole tapahtunut mitään onnettomuksia tai havaittu rakenteessa mitään elämää rajoittavaa (kopkopkop!), mutta siitä huolimatta koiran sairastelu on aina vähän turhankin jännittävää.

Viime maanantain treenit sujuivat kivasti, olemme nyt seuraavat 11 kertaa Juha Oreniuksen treeneissä. Meillä on Jennan ja Iinan kanssa keskenämme oma ryhmä, kivaa! Java on tällä hetkellä niin varma, että se tekee kaiken kuten minä ohjaan, se ei juurikaan sössi radalla omiaan. Sen on huomannut nyt viimeisimmissä treeneissä, joten ei voi kuin vilkuilla peiliin, jos radalla jotain kummallisuuksia tapahtuu. Muutoinkin koira tuntui vetreämmältä nyt Patrician hoidon jälkeen (putosi tosin treeneissä A:lta, voi vee…), tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi. Tällä kertaa pysyi hyppylinjoilla, eikä ohjauksen kanssa tarvinnut vääntää liioitellusti. Oikein kiva fiilis oli mennä. Viikonloppuna kilpailemme Javan kanssa pitkästä aikaa.

Loppuun vielä fiilistelyä parin vuoden takaa, SM-kisat 2011. On mulla hieno koira!

Jukka Pätynen oli ottanut aivan huippuja kuvia HSKH:n kisoista, joissa Lux liitää 1-luokan radoilla :) Hihiii, kuinka se onkaan niin söpö ja näyttää hyppäävänkin aika hyvin!

Hyvää uutta vuotta! :)

Noin, nyt on korkattu Luxin kisaura ja olipas se ihan hurjan jännää! En YHTÄÄN osannut arvioida, kuinka homma sujuu ja jännitti yllättävän paljon (koskaan kun en ole kisannut… hahhaa)! Rehellisesti sanoen nuo oli ensimmäisiä pidempiä ratapätkiä mitä ollaan Luxin kanssa menty. Me startattiin sekä agi- että hyppyrata, ja nämä olivat tosiaan Luxin ensimmäiset viralliset skabat. Ja tarvitseeko edes mainita, että miniksihän se mitattiin :P

Oli kyllä havaittavissa kokemattomuutta, todella… paljon epävarmempaa menoa kuin on treeneissä saatu aikaan. Hypäriltä tuli 10vp, Lux tuli pussista ulos (ööö?) ja kepeiltä kielto (olis tarvinnut antaa koiran hakea ensin, kun ite ryysää…). Agiradalta tehtiin nolla ja 2. sija, keinulla pidin hetken ja juoksu-A oli hyvä, mutta A:lle meno jostain syystä kovin epävarma. Kepit ja pussikin meni ;) No niin, mutta siinähän se oli ja ylitin tavoitteeni. Tarkoitus oli aloittaa vasta nyt tammikuussa, mutta mitäs sitä enempää pitkittämään, kun kyllä tuo voi jo kisata. Varmuutta kaivataan kyllä lisää, tosin epävarmaa menoahan se on aina nuorilla koirilla. Vauhti ei ollut samaa mitä treeneissä, eikä se ole vielä lähelläkään sitä, mitä mahdollisesti joskus tulee vielä olemaan. Tässä kohtaa Java ja Lux eroaa kyllä kuin yö ja päivä, mutta ehkä urosten ja narttujen ero on suht usein niin, että urokset kehittyvät hitaammin. Ainakin Java oli jo tosi valmis kropaltaan jo alle vuotiaana ja Lux kehittää itseään selkeästi vielä jonkin aikaa. Mutta olipas hauskaa, olin todella innoissani kun pääsi starttaamaan uuden koiran kanssa!

Sunnuntaina illalla hurautin jälleen Ojankoon, oli Javan vuoden vikojen starttien vuoro. Hypärille tuli ihan tajuttoman kiire, oltiin lämppälenkillä, kun kuulutettiin ”Java valmistautuu”. Huhhuh…! Tuli pikkuisen kiire, tyrkkäsin Jennalle nuo pari muuta omaa koiraa, juoksin halliin ja samalla kaikki takit yms pois ja jo pitikin seuraavana mennä radalle. Kai tässä tekemisessä sitten joku rutiini on, kun sieltä nolla pystyttiin tekemään ja vielä suhteellisen sujuva. Harmitti vaan Javan kaatuminen putkessa, oli ihan rähmällään ja keräili itseään vielä noin 5m kaatumisen jälkeen… Sijoitusta en muista, mutta vei todella paljon aikaa tuo kaatuminen. Taas on fysiokeikka edessä, Java vetää niin helposti itsensä jumiin ja lisäksi vielä ulkona tuo teiden liukkaus tuo oman osansa, kun vähän väliä lähtee tassut alta. Höh!!

Tässä Luxin 1-luokan agilityrata.

Javan hyppyrata

Ne treenivideot seuraa myöhemmin perästä…

Lux alkaa olla kisavalmis, tai oikeastaan on. Olen monesti vain kovin kriittinen analysoimaan omaa tekemistäni, mutta kyllä me oltaisi jo valmiita ottamaan haaste vastaan. Pian on aika tehdä depyytti ykkösissä ja ammentaa sieltä lisää ajatuksia tuleviin treeneihin.

Toissa viikolla tein yhteistreenit Javan ja Luxin kanssa, ei-koiraihminen-ystäväni tuli hallille käymään ja kuvasi ystävällisesti treenejämme! Olen käynyt tosi paljon treenaamassa yksin, niin on tuo videopuoli jäänyt vähän vähemmälle. Kivaa oli saada taas näkemystä liikkuvan kuvan muodossa, että mitä siellä radalla tuleekaan tehtyä.

Yllättävän kivalta näytti mm. Luxin osaaminen tällä hetkellä. Puomin suhteen olen ollut jännityksissä, että mitähän siitä mahtaa tulla, mutta kun tavoitteena oli oppia jotakin uutta ja haastaa omat koulutukselliset kykyni, niin yli odotusten ollaan jo tässä vaiheessa menossa. Lux siis pysähtyy puomilla käskyllä ”puomi” ja tekee juoksupuomin käskyllä ”kiipee”. A on juoksu-A ja käskynä siinä myös tuo ”kiipee”, vapautuksena on-offeista on ”jes”. Olen kyllä tooooosi iloinen treenin tuottamista tuloksista, mutta paljon se on kärsivällisyyttä ja työtä vaatinutkin. Jännää nähdä kuinka pakka alkaa toimia kisoissa ja toki paljon työtä vielä edessä, kun ajattelee mm. taakse päin poistumisia etenkin puomilta… Kepeillekin on tullut hurjasti varmuutta! Videoa laitan tässä mahdollisimman pian.

Kouluttaessa on ollut myös hurjan kivaa, eräät treenit tässä lähiaikoina olivat aivan hulvattomat. Hahhhaaaa, mutta mikäs sen mukavampaa kun on kivaa, ryhmäläiset onnistuvat ja ovat hymyileväisin mielin. Kyllä kouluttajan kelpaa katsella hienoja suorituksia ja selkeää kehittymistä, hihii!

Lunta tänne Helsinkiin on tullut aivan älyttömät määrät tässä parin viikon sisällä, ja autokin on meinannut juuttua lähiön teillä hankeen. Onneksi on huumoria riittänyt! Vaikea kuvitella, että parisen kuukautta sitten ajelin vielä onnellisena moottoripyörällä liikenteessä. Pyörää olen katsellut lumen tulosta huolimatta aivan yhtä innoissani. Saas nyt nähdä kuinka haaveen käy, tuleeko moinen jo ensi kesäksi vai ei…

Salilla on jumppailemassa tullut käytyä aika ahkerastikin: arobinen harjoittelu erilaisten ryhmäliikuntatuntien muodossa ja painojen pumppaaminen on kuulunut viikkojen kuvioon. Powerissa (body pump) vaihtui juuri uusi ohjelma, joka on kyllä haasteellinen sekä hiukan tuskaa tuottava. Lihakset huutaa hoosiannaa, mutta kiva, että reeni suuntautuu tässä ohjelmassa selkeästi eri puolille kroppaa, kuin aikaisemmassa ohjelmassa. Voimaakin on tullut lisää, jibii!

Viikonloppuna Java kisasi kaksi starttia, joista juoksi molemmat puhtaasti. Tuloksena yksi voitto ja 2. sija, nyt on meilläkin viimein arvokisanollat kasassa :) Kävin tuossa myös moikkaamassa Tiinaa Kirkkonummella, rämmittiin pari tuntia umpihangessa ja tää flikka nuortui taas vähintään kymmenen vuotta, kun siellä temmelsin! Hahhaa! Tiina otti jälleen kivoja kuvia, kiitos taas!

Maiju 5-vuotta ja pari koiraa

Tää Ledin lumimaski oli niin hauska!

The Java :)

Kaikki!

Huhhuh, onpas kuluneisiin päiviin mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä, mutta jotenkin ihan hurjan kivaa, kun on ollut paljon tekemistä!

Minulta on kyselty nyt paaaaaljon, että koska Lux starttaa, kuinka valmis se on jne. Iiiiks, kai se kohta jo pitäisi! Kyllä kepit tarvitsee saada vielä varmemmaksi, mutta esimerkiksi avokulmat on hakenut niin nätisti että, Javan kanssa kun ne on olleet ikuinen ongelma…

Sunnuntaina herätyskello soi torkun takia riittävän monesti 6:45 aikoihin, olen totaalisen aamu-uninen, joten ei sovi ollenkaan tuo aamutuimaan kisoihin (tai yleisesti mihinkään, ainakaan ilman suuria ongelmia) lähtö minulle. Klo 8:00 oli ensimmäinen startti ja nukkumaan pääsin tätä edeltävänä yönä vasta noin kolmen maissa, hyvällä sykkeellä silti vedettiin! Ensimmäinen rata kaatui omaan mokaan, taas se yksi kuuluisa askel takaakiertoon lähetyksessä, niin olisi ollut nolla siinä. Seuraavilta radoilta molemmilta nollat ja voitot. Hieno Java! Vähän hypärillä oli havaittavissa ohjaajan osalta sekoilua, mutta ei näyttänyt sitten sen enempää haittaavan. Opinpahan taas lisää! Hyvä kisapäivä kovasta väsymyksestä huolimatta, jonka jälkeen painelin vielä Tiinaa Kirkkonummelle moikkaamaan. Oli kivaa, kiitti :)

Yhdessä välissä jäähkälenkin lomassa kävin Ojangon kentällä treenaamassa Luxin kanssa puomia ja keppejä. Toimi! Täytyy viikolla ottaa tavoitteeksi pyörähtää hallilla pari kertaa tutkailemassa Luxin osaamista.

Mulla on ollut nyt muutamia pentuja ryhmissä ja on kyllä tosi kivaa katsella, kun tyypit edistyy ja aika aloittelevat ohjaajatkin alkavat päästä jyvälle. Suuria onnistumisentunteita näin kouluttajan näkövinkkelistä, aina innolla odottaa seuraavia treenejä. Ja muutenkin, tosi kiva nähdä entuudestaan tuntemattomiakin koiria, joilla monista olisi kyllä paikkansa kisakentillä haastajina.

Eikä mun mp-kuume ole haihtunut tietenkään mihinkään, alan miettiä jo kaikenmaailman motocrossia ja enduroa. Haaveilen jo toisesta pyörästä tuommoisen katukiiturin lisäksi, landelle pitäisi saada semmoinen joku crossipyörä, jolla voisi vetää ympäri peltoja, mökkitietä ja metsäpolkuja. Joo, hahhah! Kyllä se vauhti siellä veressä vaan virtaa ja eihän sitä poiskaan saa, hölmö tyttö :) Tässä tämä taas tällä erää, palailen jälleen astialle!

En nyt ole ihan vakuuttunut näiden kuvien laadusta, ja uskon ettei kovin moni muukaan, mutta idea lienee tulee selville! Elikäs, oon unohtanut ihan kokonaan päivittää meidän hienosta uudesta vaatetuksesta kuvia, joten tässä alla on pari kuvaa. Luxin takin ja mun pipon on tehnyt Alisa Kaukio, kiitos kovasti näistä! Pipossa on vielä se kiva ominaisuus, että jos ei halua logo päässä kulkea, niin pipon voi kääntää ympäri, jolloin se on ihan perus musta ilman mitään kuvia!

Eilen olin Luxin kanssa Niinun treeneissä, ja oli kyllä kivaa. Hienosti tyyppi teki vaikka ja mitä, mulla on vaan paha tapa varmistella joitain kohtia, mutta paremmaksi niitäkin saatiin. Lux osaa yllättävän paljon, jää suorittamaan esteitä itsenäisesti ja siihen voi luottaa jo tosi hyvin. Enemmän mun pitäisikin jättää sitä tekemään yksin, kun kestää sen niin hyvin, omalla sijoittumisella tekee luonnollisesti paljon. Olin mm. tosi iloinen A:n jälkeisestä takaakierrosta, ei mennyt suoraan edessä olevalle hypylle, vaan luki hyvin oikealla olevaa takaakiertohyppyä. Jee! Puomikin otettiin radassa, palkkasin vaan siihen loppuun. Keinulta veti lentokeinun, ekaa kertaa ikinä, vähän hypähti sydän… treenaamme siis tätä.

Ai niin, Javan kanssa otimme kolme starttia lauantaina. Oli kyllä kiva fiilis kisata, Javan kanssa on vaan niin ihana mennä. Tulosrivi: nolla (sija 2.), hyl ja 5. Hyl rata alkoi aika nätisti vaikka olin vähän myöhässä käännöksissä, olin jotenkin ihan pihalla. Ei se videolta niin pahasti näy, mutta kuitenkin. Pitihän se hyvä rata sitten itse hyllyttää putken väärään päähän, valssasin A:n jälkeen, vaikka ei minun mitään sellaista pitänyt tehdä, hahhaa! Viimeisellä radalla tuli alas rima, Java rojahti suoraan sen päälle, muuten oli hyvä pätkä. A:han jäi tosin parantamisen varaa, mutta en ota ressiä. Kokonaisuus hyvä, ja oli tosi kivaa, kun sain ei agilitya harrastavan ystäväni seuraksi kisoihin siitä huolimatta, vaikka lähtö oli jo 7:15… ei sovi mulle tuollaiset herätykset, nukkumatti on niiiin kylässä aamuisin. Videoakin löytyy, isken niitä myöhemmin!

Tässä näitä kuvia:

Lux on niin onnellisen näköinen, että morjes…

Tätä kuvaa olen muutaman tovin miettinyt, onkohan tuo korva Luxin tapa näyttää keskaria..?

Ja sitten pipo…

Hip hei! Nyt vihdoin Lux ja Java on taas fysioterapioitu ja parin palkkaripäivän jälkeen ovat voineet jatkaa sitten normaalielämää + treenejä. Vähän kivempi matka tää Helsinki-Porvoo väli fyosiokäynneille, kuin Helsinki-Kouvola. Hienoutta!

Mulla on se moottoripyöräkurssi nyt plakkarissa, just ennen ensilunta sain kortin tassuun, että aika hyvin kävi! On ollut kyllä niin huippukivaa, ja haaveilenkin kovasti jo omasta pyörästä. Saa nähdä koska moiseen voisi olla sitten mahdollisuus. Kallistahan niiden pitäminen on, mutta eikös se niin mene, että harrastukset maksaa… vai?

Noniin, mitäs meille muuta? 28.10. lähdimme Jennin ja parin parsonin kanssa Hyvinkäälle ev-kisoihin. Oli tarkoitus juosta mölliluokassa sekä Telman, että Luxin kanssa. Samalla tuo oli mun ja Telman eka kisa sekä Telman ihan ensimmäinen startti. Tuloksena minien mölliluokassa kaksoisvoitto, Telma 1. ja Lux 2. Vähänkö fiilis oli hieno, vaikka kyseessä oli ”vaan” ev-kisa, hihii! Oli tosi kivaa mennä ja rata oli yllärikiva mölliradaksi.

Siinäpä taisi olla nyt tärkeimmät päällisin puolin. Koulutellut olen tässä nyt jonkin verran, mikä on ollut tosi hauskaa. On ollut ilo tavata uusia ihmisiä ja koiria, sekä nähdä vanhoja tuttuja tyyppejä. Tulevaisuuden lupaukset – check!

Elämä ois tällä hetkellä tosi jees!

Vielä pari videota:

Telma ja Lux ev-kisat.

Treeniä Luxin kanssa Oulussa.

Javan hypärin nollavoitto Oulussa

Treenaamassa Telma parsonin kanssa

Olen tässä hymyillyt kuin idiootti, johtuen mm. enemmän kuin onnistuneesta viikonlopusta!

Lähdin Luxin ja Javan kanssa huristelemaan kohti Oulua viime perjantaina aamulla. Alla oli kaksi ISOA kuppia kahvia (en koskaan juo kahvia, joten…), edessä oli noin 600km ajoa sekä suuri määrä innokasta odottelua viikonloppua ajatellen. Reissu oli kyllä onnistunut, oli kiva lenkkeillä, nähdä kivoja ihmisiä, kisata ja treenata, eikä ajaminenkaan hassumpaa ollut (pidän ajamisesta kyllä ihan erityisen paljon)! :) Viikonlopun ohjelma oli väsyttävä ja menoa täynnä, mutta huippukiva!

Tuollaista koirakaksikkoa en ole kyllä koskaan taitanut nähdä mitä Lux ja Jippu keskenään ovat. Ovat kuin Tiku ja Taku, kokoajan hääräämässä jotain, eikä koskaan voi välttyä nauramiselta, mahtavia tyyppejä! Niillä on ihan mieletön tempo, kekseliäisyys, iloisuus ja huumori – todellisia valopilkkuja valoisista pimeisiin päiviin! Vähintääkin alkoi harmittaa koirien puolesta, etteivät ne näe toisiaan kovinkaan usein, ovat niin hyvät ystävykset! :)

Javan ilmoitin OKK:n kisoihin neljään starttiin. Olen nyt pyrkinyt vähän säästämään tuota koiraa, joten olen treenannut noin joka toinen viikko ja kisannut ajatuksella max. 2 starttia päivä ja viikonloppu. Tämä oli siis suhteessa aika rankka setti meille pitkästä aikaa, ja toinen kisaviikonloppu EO:n jälkeen. Java kuitenkin veti niin hyvin, että kaipuu kisakentille ja treeneihin sen kuin yltyi, koulutuksiin tuli uutta mietittävää ja oli ihan super tunne mennä! Ja silloin sitä tietää, että kaikki toimii, kun saa juuri Sen Oikean fiiliksen päälle! Hurrrjan kivaa!

Neljästä radasta kolme juoksimme nollavoitoilla maaliin, yksi vitonen rikkoi täydellisen tulosrivin, kun Java pudotti ekan riman. Kaikki radat kokonaisuutena hyviä, ja huomaa kuinka oma ajatus on kehittynyt ratojen ja virheiden analysoinnissa. Taas sitä voi ihmetellä, että sai lähteä kisapaikalta nollien ja muumimukien lisäksi pää oivalluksia täynnä, joihin erilaiset kisaradat toivat oman osansa.

Silloin kun emme olleet kisoissa, olimme treenaamassa. Pennut valloittivat treenihallin ja kisakoirat saivat toipua päivien urakasta. Luxin puomi edistyy ja mielenkiinnolla kyllä katson prosessin toimivuutta jatkossa. Kepeillä on tapahtunut myös harppaus, nyt täytyy keskittyä mm. näihin esteisiin sekä keinuun! Yö kahdentoista treenit sujuivat perjantaina yllättävän kivasti, eikä väsymyskään kunnolla vaivannut vaikka ajomatkaa oli kertynyt päivän mittaan reilustikin. Me hullut!

Koko poppoo

Hallilla Luxin kanssa

Illalla kisa- ja treenipäivän jälkeen. Auringonlasku ja hyvää ruokaa, oi!

Voittojen tuomat muumimukit :)

Otsikon kuva kertoo koulutusillan tunnelmallisesta ilmasta parin viikon takaa, huikeaa, eikös? :)

Lux on ollut treeniroolissa aika vahvasti viime aikoina, ja on edistynyt kyllä valtavasti. Se saa kokoajan lisää vauhtia ja varmuutta, kääntyy edelleen hyvin (paikoin minun mittakaavassani täydellisesti) ja nyt olen viimeistään jo todennut, ettei se ole tippaakaan kömpelö, vaan ketterä ja elastinen pieni eläin. Minulla on puomilla meneillään kokeilu, joka onnistuessaan tulee olemaan ihan huippuhieno, mutta myös riskit onnistumisen ja työmäärän osalta on tunnistettu. Ei oikotietä onneen, nyt on aika oppia jotakin uutta!

Viime viikonloppuna kisasimme ensimmäiset startit EO:n jälkeen. Java oli innokas pieni agilityeläin ja painoi korvat lukossa hyllyttämään ensimmäisen radan putkeen, nauratti. Toinen rata oli todella suoraviivainen, mutta täynnä valssipaikkoja (tai niin minä ne ohjaukset valitsin…), joissa olin tolkuttoman myöhässä ja väistelin kokoajan tallotuksi joutuvaa koiraa… nolla ja 2. sija tuli tältä radalta!

Ja sitten ”jymyuutiseen”! Tiinan painostuksesta lähdin viimeinkin kisaamaan tokokokeeseen. Jännitystä ei ollut ilmassa, ainoastaan mielenkiintoinen epävarmuus siitä, kuinka Java tulisi reagoimaan koetilanteessa. Yksinkertaisesti viime aikoina se on ollut ihan yli-iloinen, kun on päässyt tekemään kanssani ihan mitä tahansa ilman muita karvakamuja, mutta silti ei voinut yhtään aavistaa mitä tyyppi keksii, kun ikinä en ole tuollaisia karkeloita sille näyttänyt. Parin liikkeen pisteet putosivat ihan turhista asioista, kuten kaksoiskäskyn vuoksi paikallaolon maahanmenossa (normaalisti todellakin menee yhdestä). Luoksetulon pisteet putosivat yhdeksään Javan iloisen haukun vuoksi jne. Tyytyväinen olen, huvitti Javan intoilu kesken kehän ja paikoittainen pelleily, jota ilman olisin ollut kyllä todella puulla päähän lyöty. Mutta joo, on tuosta koirasta vaan moneksi :) Ykköstulos napsahti heti ensimmäisessä kokeessa, joka oli sekä minulle, että koiralle ensimmäinen koe koskaan!

Niin ja joo, mulla on ollut viime aikoina todellinen ilo olla kouluttamassa, kaikissa ryhmissä olen saanut olla todistamassa hienoja onnistumisia. Kaikista paras fiilis tulee juuri silloin, kun ohjaajat uskovat ettei jokin asia onnistu, ja sitten menevät ja tekevät sen kuin ei mitään. Siihen vielä päälle se, että heidän koiransa oppii jotakin uutta, niin riemu on rajaton! Hihii, kuinka kivaa on ollutkaan! :)

——

Ledi on ollut viime aikoina hieman pipi, ruoka ei ole oikein pysynyt sisällä jne. Vein sen Viikkiin viime to, jossa Lediä nesteytettiin ja tutkittiin. Nyt on saanut ruokaa vain pieninä annoksina ja normaali sapuska tulee menemään taas vaihtoon, jota nyt on syönyt. Ensi viikolla on sapen kontrolliultra, jonka yhteydessä ultraavat ilmeisesti myös massun, että olisiko siellä mahdollisesti mitään… Hyvillä mielin sinänsä voi olla, että koira voi nyt paljon paremmin eikä verikoetuloksista ole kuulunut, joten kaiken pitäisi silloin sopimuksen mukaan olla ok.