Java 7-vuotta

Minun Java, kultakimpale ja Elämäni Koira, täytti 5.8. 7-vuotta. Yhteistä taivalta on vaellettu jo niin pitkä aika ja tietenkin toivon, että se jatkuu vielä vähintään yhtä pitkään. Super tyyppi, koira joka elää täysillä vuodesta toiseen!

European Open 2012

Odotin kuin pieni lapsi Ruotsin laivalle pääsyä, kun suuntasimme Sari Vähäniityn ja Jennan kanssa European Openiin. Matkustaminen on kivaa ja maiseman vaihtaminen tekee joskus todella hyvää. Lähtö reissuun tapahtui torstaina iltapäivällä, autolla kurvailimme Turkuun ja siitä Silja Europalla lätäkön läpi Ruotsiin. Laiva oli perillä Tukholman satamassa aamulla jälkeen kuuden, joten herätys oli suhteellisen aikainen… Ajomatkaa Kristianstadiin oli edessä yli 500km, joka taittui kuitenkin nopeasti ja saavuimme yhden aikaan kisapaikalle. Hotellihuoneet oli tosi mukavia, joten sen puolesta viihtyi mainiosti!

Lauantaina rataatutustuminen oli jo 7:30, hyvää huomenta vaan. Aamupalat nassuun ja koiraa lämppäämään, onneksi sää oli hyvä. Olin hiukan pöhnässä lauantain ensimmäisellä radalla, tehtiin muuten ok nolla, mutta Java kääntyi yhdellä hypyllä väärään suuntaan ja jouduin vetämään pidemmän kautta seuraavalle esteelle. Aikaa paloi varmasti joku 2s, eikä tuolla tasolla ole varaa antaa tasoitusta typerillä mokilla, sijoitus lopulta 18 ja finaaliin pääsi 15 parasta koirakkoa. Edessä oli agilityrata ja uusi yritys kohti finaalia. Totesin, että kisahermot on tahdon löytyessä hyvässä kunnossa, ei kyllä mikään voinut tuona hetkenä estää tekemästä nollaa… Rata oli meiltä aika hyvä, puomilla pidin turhan pitkään, mutta sijoitus siitä huolimatta neljäs -> finaaliin. Happy happy!

Finaaliradalle oli siistiä lähteä, sinne halusin, sillä muistikuva viime vuodesta eli vielä tuoreena. Se fiilis on niin hieno, kun ihmiset kannustaa ja Javakin rakastaa taputuksia, menee tyttö ihan hulluksi : ) Radan alkuun olen tyytyväinen, etenkin päällejuoksujen kohta oli minulta sen kannalta hyvää duunia, että tein riskillä. Puomilla himmailin, siitä on päästävä eroon, mutta muuten olen tyytyväinen tekemiseen. Loppupuolella sattui ihan tyhmä kämmi, ohjauksen arviointi meni jo rataatutustumisen lähtökohdilta pieleen… Java valui liian pitkälle ulos putkesta ja valssini venytti kaarretta entisestään -> en saanut Javaa ohjattua enää renkaalle. Olisi ollut tosi kiva tietää, mihin aika olisi riittänyt, enkä vielä ole muistanut kellottaa!

Sunnuntaina oli joukkueradat ja finaali kummitteli viime vuodelta edelleen mielen syövereissä, joten sinne salaa halusin. Joukkueemme aloitti tosi hyvin, ekalta radalta kaikille nollat ja toisella radalla oli mahdollisuus nostaa sijoitusta ja pisteitä. Toiselta radalta joukkue teki kolme nollaa, joten päästiin heittämällä finaaliin. Edelleen on aika hyvin päästä finaaliin mini-joukkueena, kun medit ja minit kisaavat näissä kisoissa vastakkain.

Finaali oli samanlainen kuin viime vuonna, neljä eri rataa samalla radalla ja jokainen joukkuelainen lähti liikkeelle kentän eri nurkista. Tykkään tästä järjestelystä kyllä tooosi paljon, niin hauskaa! Pasi teki heti alkuun hyvän nollan, mutta me shelttitytöt hyllytettiin kaikki… oh my. Saatiin kuitenkin onnistumisia, ja mulla ainakin iski sellainen euforia piikki, kun Java meni leikkauksella nätisti avokulmaan, joka ei todella ole mitään meidän vahvuuksia. Radan loppu oli todella jees vetää ja sain lennokkaasta ohjauksesta hyvää palautetta huippuliitäjiltä, jee! Vielä se viimeinen puristus, kyllä! Kiitos joukkueelle: Anu, Jenna ja Pasi, kivaa oli! : )

Reissun saldo on kokonaisuudessaan hieno, ulkomailla on aina tosi kivaa kisata ja katsoa muiden suorituksia. Minien taso on kehittynyt ja kehittyy kokoajan, yhä teknisemmäksi mennään ja riskillä ohjaaminen alkaa olla välttämätöntä. Maksien finaali oli kaikista hienoin, siitä jos mistä oppii paljon, huippuja ovat! Ei ihme, että kyseistä luokkaa arvostetaan, mutta täältä me minit tullaan peesissä kovaa vauhtia! Meille viikonlopun kuudesta radasta neljä nollaa, josta olen kyllä tosi iloinen! Videoita on pikapuoliin tulossa!

Yksilö-finaaliradan rakennusta odotellessa!

MM-karsinnat 2012

Yksi parhaimmista kisaviikonlopuista on nyt takana, klisee on, mutta kokemusta sain taas roppakaupalla. Tunnen itseni entistä paremmin kisakäyttäytymisen suhteen ja fiilikset vei oikein kunnolla pitkin viikonloppua ja ratoja. Koskaan en ole ollut näin lähellä maajoukkuepaikkaa ja nyt viimeistään tiedän sen, että sinne pääsy on todellakin mahdollista. Aikaisemmin en ole edes uskaltanut ajatella moista, vaikka kovasti tehty työ on vain vienyt kehitystä eteenpäin sekä juuri sinne suuntaan. Ihmisen alitajunta on kummallinen asia! Mulla on ollut ihan parhaat tukijoukot monilla elämän osa-alueilla heijastuen myös koirapuoleen, joiden avulla on selvinnyt vaikka mistä, kiitos teille, kallisarvoiset ihmiset!

Meno ja tahto kisoissa oli rata radalta parempaa, lauantaina onnistuimme kahdella radalla tekemään nollan ja olimme kokonaispistetilanteessa sijalla kaksi, kun sunnuntain karkelot alkoivat. Oli ihan huikean hienoa päästä juoksemaan, fiilis oli niin katossa ja elin täysillä jokaista hetkeä. Painoin päätä Javan turkkiin ennen ratoja ja puhuin sille kaikenlaista, aina on todettava, että on tuon koiran kanssa jotenkin niin ainutlaatuinen yhteys. Lopputuloksena muutama tyhmä virhe kostautui, mutta siitä huolimatta en ole osannut olla kuin tyytyväinen. Olen kriittinen omasta tekemisestä ja se on asia joka auttaa kehittymisessä jatkuvasti, maajoukkuekarsintojen radoilta opin paljon. Lauantain jälkeen oli fiilis, kuin olisin voittanut koko skaban, se kertonee jotain : ) Javan kanssa olen saanut kokea enemmän kuin koskaan olen voinut haaveillakaan, lähtökohtana oli tosiaan vain pieni toive siitä, että koira katsoisi minuun iloisesti edes 20 sekuntia, hahah!

Isot kisat tuovat fiilistä ja treeni-intoa, muiden suorituksia on ilo seurata ja jakaa kouluttajien ja kisakavereiden saavuttama menestys. SUURET onnittelut maajoukkuekoirakoille, kovia tekijöitä olette! : )

Ready to play the game, ready to lose it all.

Kuva: Pirkko Riekki

 

SM-kisat 2012

Niin ovat nekin karkelot ohitse, vuosi vierähti uskomattoman nopeaa. Tämän vuoden SM-tulokset ovat oiva esimerkki lajin herkkyydestä, fiilis oli loistava kisojen ajan ja tunnelma oli omalta osaltani aivan katossa. Asenteessa ja psyykkisessä puolessa on tapahtunut suuri harppaus, joka on ilo huomata. Myös valmistelurutiinit ja fiiliksen kasaaminen ovat asettuneet uusiin uomiin.

Joukkuekisasta tuli tänä vuonna pronssia, joten ilman mitalia ei tarvinnut tänäkään vuonna lähteä kotiin. Sunnuntaina ennen yksilökisan karsintarataa oli jälleen viimevuoden tapaan erittäin paha olo. Eri moodi oli siitä huolimatta päällä, sillä olin jotenkin todella liikuttuneessa tilassa. Onnen tunne oli suuri, kun sain tehdä Javan kanssa, nähdä sen ilon, sekä sen, kun jumissa ollut koirani puristi itsestään kaiken minkä pystyi. Se oli hieno suoritus Javalta, sillä viikkoa ennen kisoja fyssarikäynnillä sain sellaisen palautteen, ettei koira todellakaan ollut normikunnossa, vaan jumissa sieltä täältä. Sain kuitenkin luvan kisaamiseen ja samantien laitoin uuden fysioajan varaukseen. Uusintakäynnillä kisojen jälkeen fyssari totesi Javan olevan lähes entisessä kunnossa, pieniä jumeja löytyi vielä, jotka saatiin auki : )

Yksilön karsintaradalta tuli putken kielto neljänneksi viimeisellä esteellä, sekä sen jälkeen hylky kun sekoitin rytmin. Fiilis radalle lähtiessä oli niin järjettömän hyvä, että sen purkautuminen virheen jälkeen oli todella vahva. Pää tulvi kysymyksia ja ajatuksia, hetken pettymys virheen jälkeen oli suuri, kunnes oivalsin, ettei tuloksella oikeastaan ole mitään merkitystä. Uusia kisoja on tulossa vaikka kuinka paljon, nämä olivat vain yhdet muiden joukossa ja auttavat minua kehittymään entisestään. Alkurata oli meiltä todella hyvä, tein täysillä, sain Javan kulkemaan pienillä teillä, sen vauhti pysyi yllä kokoajan, keskittyminen oli vahvaa ja fiilis kohdillaan. Olisimme varmasti yltäneet taistelemaan kärkiajasta puhtaalla tuloksella.

Kiitos ystäville ja kilpakumppaneille, ajatusten vaihtaminen ja kannustavien viestien saaminen pitkin kisaviikonloppua olivat hieno lisä lajisuorituksien ohella. Oli ilo saada myös pieni kommentti arvostettavalta kilpailijalta, joskus pienikin asia voi olla todella merkityksellinen. Suuri kiitos kaikille! Lisäksi kiitän koiraani, aina yhtä hullua ja energistä Javaa, joka antaa itsestään varmuudella jokainen sekunti 100% ja usein vielä hieman enemmän! Hankala koira, jonka kanssa menestyminen tuntuu monin verroin palkitsevammalta. Paljon on saatu, enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan, joten tyytymätön en missään nimessä voi olla.

Kisojen jälkeen olemme käyneet paristi treenaamassa, yhdet Sarin treenit tuli vedettyä nollatreeninä Jennan kanssa läpi. Oli muuten huisin kivaa ja hyödyllistä, mutta rankkaa! Omatoimitreenaamassa kävimme myös porukalla Jennan ja Iinan kanssa, kiitos treeniseurasta tytöille!

Java, minä, Iina ja Xenon.