MM-karsinnat 2012

Yksi parhaimmista kisaviikonlopuista on nyt takana, klisee on, mutta kokemusta sain taas roppakaupalla. Tunnen itseni entistä paremmin kisakäyttäytymisen suhteen ja fiilikset vei oikein kunnolla pitkin viikonloppua ja ratoja. Koskaan en ole ollut näin lähellä maajoukkuepaikkaa ja nyt viimeistään tiedän sen, että sinne pääsy on todellakin mahdollista. Aikaisemmin en ole edes uskaltanut ajatella moista, vaikka kovasti tehty työ on vain vienyt kehitystä eteenpäin sekä juuri sinne suuntaan. Ihmisen alitajunta on kummallinen asia! Mulla on ollut ihan parhaat tukijoukot monilla elämän osa-alueilla heijastuen myös koirapuoleen, joiden avulla on selvinnyt vaikka mistä, kiitos teille, kallisarvoiset ihmiset!

Meno ja tahto kisoissa oli rata radalta parempaa, lauantaina onnistuimme kahdella radalla tekemään nollan ja olimme kokonaispistetilanteessa sijalla kaksi, kun sunnuntain karkelot alkoivat. Oli ihan huikean hienoa päästä juoksemaan, fiilis oli niin katossa ja elin täysillä jokaista hetkeä. Painoin päätä Javan turkkiin ennen ratoja ja puhuin sille kaikenlaista, aina on todettava, että on tuon koiran kanssa jotenkin niin ainutlaatuinen yhteys. Lopputuloksena muutama tyhmä virhe kostautui, mutta siitä huolimatta en ole osannut olla kuin tyytyväinen. Olen kriittinen omasta tekemisestä ja se on asia joka auttaa kehittymisessä jatkuvasti, maajoukkuekarsintojen radoilta opin paljon. Lauantain jälkeen oli fiilis, kuin olisin voittanut koko skaban, se kertonee jotain : ) Javan kanssa olen saanut kokea enemmän kuin koskaan olen voinut haaveillakaan, lähtökohtana oli tosiaan vain pieni toive siitä, että koira katsoisi minuun iloisesti edes 20 sekuntia, hahah!

Isot kisat tuovat fiilistä ja treeni-intoa, muiden suorituksia on ilo seurata ja jakaa kouluttajien ja kisakavereiden saavuttama menestys. SUURET onnittelut maajoukkuekoirakoille, kovia tekijöitä olette! : )

Ready to play the game, ready to lose it all.

Kuva: Pirkko Riekki

 

SM-kisat 2012

Niin ovat nekin karkelot ohitse, vuosi vierähti uskomattoman nopeaa. Tämän vuoden SM-tulokset ovat oiva esimerkki lajin herkkyydestä, fiilis oli loistava kisojen ajan ja tunnelma oli omalta osaltani aivan katossa. Asenteessa ja psyykkisessä puolessa on tapahtunut suuri harppaus, joka on ilo huomata. Myös valmistelurutiinit ja fiiliksen kasaaminen ovat asettuneet uusiin uomiin.

Joukkuekisasta tuli tänä vuonna pronssia, joten ilman mitalia ei tarvinnut tänäkään vuonna lähteä kotiin. Sunnuntaina ennen yksilökisan karsintarataa oli jälleen viimevuoden tapaan erittäin paha olo. Eri moodi oli siitä huolimatta päällä, sillä olin jotenkin todella liikuttuneessa tilassa. Onnen tunne oli suuri, kun sain tehdä Javan kanssa, nähdä sen ilon, sekä sen, kun jumissa ollut koirani puristi itsestään kaiken minkä pystyi. Se oli hieno suoritus Javalta, sillä viikkoa ennen kisoja fyssarikäynnillä sain sellaisen palautteen, ettei koira todellakaan ollut normikunnossa, vaan jumissa sieltä täältä. Sain kuitenkin luvan kisaamiseen ja samantien laitoin uuden fysioajan varaukseen. Uusintakäynnillä kisojen jälkeen fyssari totesi Javan olevan lähes entisessä kunnossa, pieniä jumeja löytyi vielä, jotka saatiin auki : )

Yksilön karsintaradalta tuli putken kielto neljänneksi viimeisellä esteellä, sekä sen jälkeen hylky kun sekoitin rytmin. Fiilis radalle lähtiessä oli niin järjettömän hyvä, että sen purkautuminen virheen jälkeen oli todella vahva. Pää tulvi kysymyksia ja ajatuksia, hetken pettymys virheen jälkeen oli suuri, kunnes oivalsin, ettei tuloksella oikeastaan ole mitään merkitystä. Uusia kisoja on tulossa vaikka kuinka paljon, nämä olivat vain yhdet muiden joukossa ja auttavat minua kehittymään entisestään. Alkurata oli meiltä todella hyvä, tein täysillä, sain Javan kulkemaan pienillä teillä, sen vauhti pysyi yllä kokoajan, keskittyminen oli vahvaa ja fiilis kohdillaan. Olisimme varmasti yltäneet taistelemaan kärkiajasta puhtaalla tuloksella.

Kiitos ystäville ja kilpakumppaneille, ajatusten vaihtaminen ja kannustavien viestien saaminen pitkin kisaviikonloppua olivat hieno lisä lajisuorituksien ohella. Oli ilo saada myös pieni kommentti arvostettavalta kilpailijalta, joskus pienikin asia voi olla todella merkityksellinen. Suuri kiitos kaikille! Lisäksi kiitän koiraani, aina yhtä hullua ja energistä Javaa, joka antaa itsestään varmuudella jokainen sekunti 100% ja usein vielä hieman enemmän! Hankala koira, jonka kanssa menestyminen tuntuu monin verroin palkitsevammalta. Paljon on saatu, enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan, joten tyytymätön en missään nimessä voi olla.

Kisojen jälkeen olemme käyneet paristi treenaamassa, yhdet Sarin treenit tuli vedettyä nollatreeninä Jennan kanssa läpi. Oli muuten huisin kivaa ja hyödyllistä, mutta rankkaa! Omatoimitreenaamassa kävimme myös porukalla Jennan ja Iinan kanssa, kiitos treeniseurasta tytöille!

Java, minä, Iina ja Xenon.