Huspois turkki!

Perheeseen on saapunut jälleen yksi nakke-koira, nyt on Javankin turkki klipattu lyhyeksi. Täytyy sanoa, että Javan kohdalla mietin tovin lähteekö karva vai ei, mutta viime kesän positiiviset kokemukset keräsivät kuitenkin voiton. Ei putoa karvaa, kuralenkin (Suomen sateinen kesä tiedetään…) jälkeen ei tarvitse kuin hiukan pyyhkäistä, eikä hiekka uppoa massukarvojen alusvillaan asti, josta sitä ei saa pois melkeinpä pesemälläkään… Kesällä koiran saa pidettyä mm. kisoissa viileänä viilennyspyyhkein ja vesipisteiden avulla, kun yltävät oikeasti ihoon asti. Kyllä, minä vaan niin tykkään, ja niin koiratkin! Alla kuvasatoa nakke-Javasta. Lopputulos ylläri tasainen ja söpö :)

javanakke1 javanakke2 javanakke3

Lauantain koulutus shelteille ja päivä Kirkkonummella

Olin lauantaina 18.5. vetämässä agilitykoulutuspäivän shelteille ja parille muun rotuiselle koiralle Ojangossa. Oli ihan huippukiva treenipäivä, paljon hienoja koiria, mukavia ihmisiä, onnistumisia ja ahaa-elämyksiä. Omasta puolestani suuri kiitos, toivottavasti näemme vielä uudelleenkin! :)

Sunnuntaina suuntasin karvakuonojen kanssa Kirkkonummelle Tiinaa ja Ennaa moikkaamaan. Teimme reissun mm. eräälle järvelle/lammelle ja siellä olikin kiva paikka uittaa koiria. Enna nyt on labbiksena luonnollisesti aivan hulluna veteen, Ledi-pappaa ei saa kuin kastautumaan heittämällä sen veteen, Java menee käskystä ja Lux on innolla menossa, mutta ei uskalla vielä hypätä kalliolta ihan itse. Se tarvitsee pienen tuen ja hyppää sitten, jonka jälkeen kyllä hakee innolla keppejä. Olen ihan varma, että tänä kesänä jos käydään paljon veden äärellä, niin se vielä menee ihan itse. Kivaa! :)

Nyt Javan turkin kimppuun, heippa karvat! Ai niin, täytyy todeta, että Javan turkin laatu on parantunut viime kesäisen karvojen ajelun jälkeen. Ennen se oli rusehtava ja hiukan kihara, nyt karvasta on tullut suora, pikimusta ja kiiltävä. Eli vinkvink vaan, kaikilla ei se karvanlaatukaan huonone näistä sheivaushommista johtuen! ;)

Ledi katselee Ennan ja Javan touhuja
Ledi-leijona lepäilee auringossa

Rotta-Lux

Lux ui pienelle saarelle ja miettii kuinka päästä takaisin meidän luo

Sanoin ja kuvin

Vappu sujui mutkattoman mukavasti kavereiden kanssa, ja oli taas kyllä kivaa istua pitkästä aikaa iltaa. Ystäväni äidin tekemät vappumunkit ovat niin suussasulavan hyviä, että on muodostunut jo vuosittaiseksi traditioksi lähteä niitä maistelemaan. NAM! :) Vappupäivä menikin sitten Lintsillä vähän erilaisella kokoonpanolla kuin aikaisemmin, ja oli kyllä ihan hurjan kivaa! Hassua tämä elämä, pakko todeta!

Eilen ulkoilutin kameraani ja yritin viritellä laukaisusormeani jälleen järkkärin parissa, mutta Ledin kuvauksellinen lahjakkuus vei kyllä hiukan liikaa energiaa. Se katselee aina aivan muualle minne pitäisi, kun kaivan kameran esiin. Se niin tietää nää jutut, on 10-vuotta saanut patsastella linssiludena ja selkeästi alkaa riittää. Heh… En sitten saanut kovin hyviä kuvia, pitänee pyytää taas meidän hovikuvaaja Tiina apuun! :)

Muuten oli kyllä kiva lenkki hienossa säässä Helsingin Vanhassakaupungissa. Lux diggailee vettä ihan tohkeissaan ja komentelee, että pitäisi heitellä keppiä veteen. Luonnollisesti tuo merivesi on vähän turhan kylmää vielä, mutta sinne se innokkaana siitä huolimatta painelee. Hauska kaveri!

Luna kävi yksärillä, ja ilmeestäkin voi päätellä, että oli tylsää, kun agilitytunti loppui.

Ledin ja Luxin kokoero :)

Innokas vapputyttö Java

Kiivettiin lauman kanssa korkeelle. Nää säät on ihan huikeita, tuo taivas!

Perjantain ryhmissä vielä tilaa

Heippa,

Nyt olisi mahdollisuus ryhmäpaikkaan tai yksityistunteihin perjantai-iltaisin Univet-areenalla. Pidän yksityistunteja myös mm. Sporttikoirahallilla arkipäivisin ja viikonloppuisin. Yksärille voit tulla yksin koirasi kanssa tai kasata sopivan porukan, voimme katsoa parhaimman vaihtoehdon juuri Sinulle!

Olit sitten vasta-alkaja, haluat tutustua lajiin, tähtäämässä kilpailuihin tai valloittanut jo kilpakenttiä, niin olet tervetullut koulutukseeni. Otan enemmän kuin mielelläni myös pentuja mukaan leikkimään agilityn pariin!

Postia voit laittaa osoitteeseen maiju@ikitempo.fi, esimerkiksi yhteys -lomakkeen kautta.

Mukavaa, jos päädyt treenaamaan kanssani! :)

Lux pentuna

Maanantain treeniä ja viikonlopun kisat

No niin, nyt on meidänkin kisakausi sitten korkattu! Pieni tauko teki oikeasti tosi hyvää, ja nyt kun saan Javan vielä parin viikon päästä fysioon niin jesss! Paljon on tosin vielä mitä parantaa… aika paljon otan varmistellen kohtia noilla viime viikonlopun kisaradoilla, mutta pitää nyt olla tyytyväinen omaan ja koiran keskittymiseen. Tuplanolla ja sijat 2. & 2. Hieno Java!

Eilen treeneissä tuli taas ilmi huolimattomuusvirheitä, jotka ovat mun murheenkryyni välillä kyllä, mutta saimme sitten kuitenkin Javan kanssa vedettyä radan puhtaalla nollalla maaliin. Oli tosi hyvä treenikerta tämä, rata rullasi ihan kivasti, mutta tuli myös muistutusta siitä, mitä kaikkea on vielä vahvistettava.

Videot kisoista ja treeneistä tässä alla:

Hyppyrata

Agilityrata

Javan treenivideo maanantailta

PikkuLux on aina menossa veteen…

Koulutuseväät :)
…ja joku ikivanha Kellogg’s muropaketin lusikka :D

———

Hauskaa vappua kaikille! :)

”Olet paras, olet voittamaton”

Vuoden kolmannessa Bike-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus. Otsikko siis siitä, ja kyllä, mp-juttuja hiukan jälleen. Teksti herätti kuitenkin minussa sen verran tuttuja ajatuksia, että oli lähes väistämätön pakko jakaa muutama sitaatti siitä, mitä motocrossia ja enduroa harrastava Vesa Koivunen lehdessä kirjoitti.

”Mutta kun on tehnyt pohjatyön kunnolla, voi tyynen rauhallisesti odottaa sitä H-hetkeä. Ilman epäilyksen häivääkään. Itsevarmana. Vahvana.”.

Hän lainaa Matti Seistolan ajatuksia. ”Seistola tekee kaiken tosissaan ja uskoo, että mitä paremmin treenaa, sitä paremmaksi itseluottamus kasvaa. Jos ei ole luurankoja kaapeissa, voi mennä kisaan luottavaisin mielin. Tänä päivänä Matti tekeekin niin, mutta aina ei ole ollut sama ääni kellossa. On ollut kisoja, joissa on tullut äitiä ikävä.”.

Hän viittaa tekstissään myös ranskalaisen motocross-kuskin Jean Michael Baylen taustajoukkoihin, jotka psyykkasivat häntä läpi kisaviikonloppujen: ”Olet paras, usko nyt, olet paras”. Ja jatkaa: ”Suomalainen versio tästä on se, että ajetaan porukalla EM-kisoihin ja heti radalle päästyä aloitetaan jumalaton hössötys siitä, kuinka vaikea rata on ja kuinka suuria ovat hyppyrit. Treeneissä höpötetään, kuinka nopeita eteläeuroopplaiset ovat ja hiukan vielä manataan radan vaarallisuutta. Tämän jälkeen on turha odottaa tuloksia. Poika on alistettu jonnekin, josta ei heti nousta.”.

Lainatun tekstin pohjalta intouduin miettimään omaa agilityharrastustani ja -uraani. Kun tätä lajia on harrastanut jo noin 10-vuotta, ja kilpaillut siitä lähes yhtä monta, mukaan mahtuu ties minkälaista tunnetta. Vuosia ovat värittäneet niin pettymykset, kuin onnistumiset sekä kaikenlaiset fiilikset siltä väliltä. Nuorempana olin äärimmäisen itsekriittinen, joka tosin vei minua eteenpäin kovaa vauhtia, mutta ei ollut helpoin valituista teistä tähän päivään. Olen onnellinen, että se asenne on takana päin ja olen armollisempi itselleni. Olen saanut olla tekemisissä taitavien kouluttajien ja kilpailijoiden kanssa. Kaikesta oppimastani olen kovin kiitollinen. Minulla on ollut ihan huippuja koulutettavia, jotka piristävät tunnista toiseen kehittyessään harppauksin. Muutenkin tunneilla on ollut usein niin mahtava fiilis, että on voinut poistua hallilta hymyillen. Kiitos teille! :)

Tämä alkuvuosi on ollut vaikea, katsotaan millaisena se jatkuu. Luxin sairastaminen vei minulta voimat joksikin aikaa, kontrolliin asti emme ole vielä ehtineet, joten en tiedä tämän hetkistä tuomiota. Jännittää kovasti. Javan hampaiden poisto aiheutti yhdelle koiralle lisää sairaslomaa. Onni todella, että operaatio oli pieni ja rutiinijuttu. Onni on myös se, että Lux tuli kaiken maailman ennustuksista huolimatta kuntoon. Eli kyllä, onnekas olen, kun koirille ei ole tapahtunut mitään onnettomuksia tai havaittu rakenteessa mitään elämää rajoittavaa (kopkopkop!), mutta siitä huolimatta koiran sairastelu on aina vähän turhankin jännittävää.

Viime maanantain treenit sujuivat kivasti, olemme nyt seuraavat 11 kertaa Juha Oreniuksen treeneissä. Meillä on Jennan ja Iinan kanssa keskenämme oma ryhmä, kivaa! Java on tällä hetkellä niin varma, että se tekee kaiken kuten minä ohjaan, se ei juurikaan sössi radalla omiaan. Sen on huomannut nyt viimeisimmissä treeneissä, joten ei voi kuin vilkuilla peiliin, jos radalla jotain kummallisuuksia tapahtuu. Muutoinkin koira tuntui vetreämmältä nyt Patrician hoidon jälkeen (putosi tosin treeneissä A:lta, voi vee…), tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi. Tällä kertaa pysyi hyppylinjoilla, eikä ohjauksen kanssa tarvinnut vääntää liioitellusti. Oikein kiva fiilis oli mennä. Viikonloppuna kilpailemme Javan kanssa pitkästä aikaa.

Loppuun vielä fiilistelyä parin vuoden takaa, SM-kisat 2011. On mulla hieno koira!

004

Lihashuoltoa ja treeniä

Heippa,

Viime viikolla kävin pariin otteeseen hallilla treenailemassa. Luxin kanssa luukutin vauhtisuoraa ja tein ihan pikkuisen tekniikkaa puomin ja keppien ohessa. Oli hyvät treenit. Alla miniminiklippi treeneistä, sen verran mitä nyt itse sain kuvattua. Videolla näkyy hyvin kuinka Lux kokoaa itsensä mm. vippauskäännöksiin pienestä ohjauksesta.

Eilen ajelin Porvooseen ja vein Javan ja Luxin fysioterapiaan. Kumpikin oli jumissa… Luxilla oli tosi kireät takareidet ja Java oli muuten vaan ihan juntturassa joka puolelta. Ei ihme, ettei ole hyppinyt hyvin ja päässyt takaisin hyppylinjoille… huoh. Patricia sai kummatkin kuitenkin auki, mutta Java menee siitä huolimatta muutaman viikon päästä varuiksi uudelleen. Pakko huoltaa se nyt kunnolla kuosiin, luonnollisesti!

Illan koulutuksissa oli ihan huippukivaa, kivoja ihmisiä ja koiria. Saatiin mun mielestä tehtyä tosi hyvää duunia! Mulle maksikoirat on opettaneet koulutuksissa varmaankin yli puolet osaamisestani, niitä katselemalla on tullut selväksi mm. rytmityksen merkitys ja ohjauksien ajoittaminen, joka on mini-/medikoiriin verraten kuitenkin aika erilaista. Kuitenkaan yhtään vähättelemättä mini-/medikoiria, sillä niistäkin löytyy todella omat haasteensa, kun pystyvät kääntymään esimerkiksi mitä ihmeellisimmistä väleistä. Saa olla todella tarkkana! Luxin olen kouluttanut maksikoira-ajatuksella.

Kaikista huipuin fiilis on kyllä koulutustilanteissa analysoida pienessä hetkessä kaikki tapahtunut, löytää ratkaisut ja nähdä niiden toimivan. Siitä tulee niin hyvä mieli, ja eilen sain kyllä fiilistellä tällä tapaa useasti! :)

 

Lenkillä Laajasalossa

Eilen illalla huristelin koirien kanssa Laajasaloon lenkkeilemään. Kevät on ihan huippu juttu, oli vielä valoisaa pienestä iltahämäryydestä huolimatta ja aurinkokin paistoi. Lenkkeilysäät ovat kyllä olleet viime päivinä upeita! Noin parin tunnin lenkki tuli heitettyä ja koirillakin oli hirmuisen kivaa juosta keskenään pitkästä aikaa. Kiitos Tiinalle ja shelteille seurasta!

Tiistaina aamulla poikkesin taas hallilla. Treenasin vain Luxin Javan jumiutuneisuuden vuoksi. Otin erilaisia kulmia kepeillä etupalkalla ja jokainen avokulma meni mm. nappiin! Lux kesti hyvin pujottelun vaikka leikkasin takaa ja jäin sinne taakse seisomaan. Huikea tyyppi! Ja se meni lujaa, ja sillä oli tosi kivaa. Meillä molemmilla oli :) Ensi viikolla ajellaan Patrician luo lihashuoltoon ja alan sitten katsella Javankin treenejä taas paremmin. Voi hyvillä mielin treenata sitten, kun tuon tytön saa vetreäksi tuosta.

Lennot Belgiaan on nyt European Openia ajatellen plakkarissa ja reissun suunnitelmat noin muutenkin on aika hyvällä mallilla ollakseen vasta huhtikuu. Nyt voi keskittyä odottamaan kesää rauhallisin mielin, kun on tiedossa, että tulemme mahtumaan mm. lentokoneeseen :P varmaan tulee taas aikas kivaa!

Alla kuvia Laajasalon lenkiltä, ei kyllä päätä huimaa puhelinlaatu ja kuvakulmatkin jotenkin tosi mahtavia…

laajasalo1

laajasalo2

laajasalo3

laajasalo5

laajasalo6

 

 

Voisi tahtoa vähän ajelemaan hän. Pirullista edes testailla omaa mp-kypärää… mööh. Mulla on kyllä jonkinasteinen hulluus tätä hommaa kohtaan.

suupertti

suupertti2

Auringonlaskussa

Nämä kuvat ansaitsevat mielestäni ihan oman pävityksen. Pari viikkoa sitten vierailimme Tiinan luona Kirkkonummella ja hän otti jälleen upeita kuvia, tällä kertaa auringonlaskussa. Kaksi alinta kuvaa menisivät melkeinpä ikiTempon logosta! Kiitos kovasti kuvista ja mukavasta viikonlopusta :)

 

auringonlasku-8

auringonlasku-4

auringonlasku-2

auringonlasku-15Lux

auringonlasku-16Java