Uusia juttuja!

En nyt ole ihan vakuuttunut näiden kuvien laadusta, ja uskon ettei kovin moni muukaan, mutta idea lienee tulee selville! Elikäs, oon unohtanut ihan kokonaan päivittää meidän hienosta uudesta vaatetuksesta kuvia, joten tässä alla on pari kuvaa. Luxin takin ja mun pipon on tehnyt Alisa Kaukio, kiitos kovasti näistä! Pipossa on vielä se kiva ominaisuus, että jos ei halua logo päässä kulkea, niin pipon voi kääntää ympäri, jolloin se on ihan perus musta ilman mitään kuvia!

Eilen olin Luxin kanssa Niinun treeneissä, ja oli kyllä kivaa. Hienosti tyyppi teki vaikka ja mitä, mulla on vaan paha tapa varmistella joitain kohtia, mutta paremmaksi niitäkin saatiin. Lux osaa yllättävän paljon, jää suorittamaan esteitä itsenäisesti ja siihen voi luottaa jo tosi hyvin. Enemmän mun pitäisikin jättää sitä tekemään yksin, kun kestää sen niin hyvin, omalla sijoittumisella tekee luonnollisesti paljon. Olin mm. tosi iloinen A:n jälkeisestä takaakierrosta, ei mennyt suoraan edessä olevalle hypylle, vaan luki hyvin oikealla olevaa takaakiertohyppyä. Jee! Puomikin otettiin radassa, palkkasin vaan siihen loppuun. Keinulta veti lentokeinun, ekaa kertaa ikinä, vähän hypähti sydän… treenaamme siis tätä.

Ai niin, Javan kanssa otimme kolme starttia lauantaina. Oli kyllä kiva fiilis kisata, Javan kanssa on vaan niin ihana mennä. Tulosrivi: nolla (sija 2.), hyl ja 5. Hyl rata alkoi aika nätisti vaikka olin vähän myöhässä käännöksissä, olin jotenkin ihan pihalla. Ei se videolta niin pahasti näy, mutta kuitenkin. Pitihän se hyvä rata sitten itse hyllyttää putken väärään päähän, valssasin A:n jälkeen, vaikka ei minun mitään sellaista pitänyt tehdä, hahhaa! Viimeisellä radalla tuli alas rima, Java rojahti suoraan sen päälle, muuten oli hyvä pätkä. A:han jäi tosin parantamisen varaa, mutta en ota ressiä. Kokonaisuus hyvä, ja oli tosi kivaa, kun sain ei agilitya harrastavan ystäväni seuraksi kisoihin siitä huolimatta, vaikka lähtö oli jo 7:15… ei sovi mulle tuollaiset herätykset, nukkumatti on niiiin kylässä aamuisin. Videoakin löytyy, isken niitä myöhemmin!

 

Tässä näitä kuvia:

Lux on niin onnellisen näköinen, että morjes…

Tätä kuvaa olen muutaman tovin miettinyt, onkohan tuo korva Luxin tapa näyttää keskaria..?

Ja sitten pipo…

Huoltoa ja ev-kisailua

Hip hei! Nyt vihdoin Lux ja Java on taas fysioterapioitu ja parin palkkaripäivän jälkeen ovat voineet jatkaa sitten normaalielämää + treenejä. Vähän kivempi matka tää Helsinki-Porvoo väli fyosiokäynneille, kuin Helsinki-Kouvola. Hienoutta!

Mulla on se moottoripyöräkurssi nyt plakkarissa, just ennen ensilunta sain kortin tassuun, että aika hyvin kävi! On ollut kyllä niin huippukivaa, ja haaveilenkin kovasti jo omasta pyörästä. Saa nähdä koska moiseen voisi olla sitten mahdollisuus. Kallistahan niiden pitäminen on, mutta eikös se niin mene, että harrastukset maksaa… vai?

Noniin, mitäs meille muuta? 28.10. lähdimme Jennin ja parin parsonin kanssa Hyvinkäälle ev-kisoihin. Oli tarkoitus juosta mölliluokassa sekä Telman, että Luxin kanssa. Samalla tuo oli mun ja Telman eka kisa sekä Telman ihan ensimmäinen startti. Tuloksena minien mölliluokassa kaksoisvoitto, Telma 1. ja Lux 2. Vähänkö fiilis oli hieno, vaikka kyseessä oli ”vaan” ev-kisa, hihii! Oli tosi kivaa mennä ja rata oli yllärikiva mölliradaksi.

Siinäpä taisi olla nyt tärkeimmät päällisin puolin. Koulutellut olen tässä nyt jonkin verran, mikä on ollut tosi hauskaa. On ollut ilo tavata uusia ihmisiä ja koiria, sekä nähdä vanhoja tuttuja tyyppejä. Tulevaisuuden lupaukset – check!

Elämä ois tällä hetkellä tosi jees!

Vielä pari videota:

Telma ja Lux ev-kisat.

Treeniä Luxin kanssa Oulussa.

 

Hurrr hurrrr…

Kunnon koiranpentuilme Luxilla tuossa otsikon kuvassa, suloisuus!

Jälleen oli Sarin treenit tällä viikolla ja radan loppu tuotti kyllä päänvaivaa – nyt oli ihan oikeasti hankaluuksia rytmityksen ja luottamisen kanssa, oli jotenkin todella ahdas kohta radan loppuosassa. Vääntöä ja vääntöä, niin kyllä se siitä lähti sitten sujumaan! Palkitsevinta treeneissä oli lienee se, että jäi ajattelemisen aihetta ja opin omasta liikkumisestani uutta. Hetkeen ei ole treeneissä vastaavaa vääntämistä tullut eteen, joten todella positiivisella mielellä lähdin kotia kohti, sillä taas on jotain missä kehittyä! Lux pääsi radalle myös ja teki hyvin samaa ratapätkää mitä Java. Kepit jätin pois ja A:n jälkeen palkkasin, muuten mentiin mm. umpikulmia putkille, putkijarruja, slalomia, niistoja, saksalaista, valsseja, kuljetuksia jne. Tuli todettua, että on se hieno pieni eläin :)

Java on ollut mulle kyllä viimeaikoina selkeästi loukkaantunut, kun on saanut (Java sanoisi: joutunut) vähän lepäillä agilityn kiemuroista ja Lux on treenannut sen sijaan. Eipä ole tyttö suostunut tulla enää samalla innolla autoon, kun on ollut niin varma, että vien vain Luxin halliin… liian fiksu kaveri. Nyt sitten hyppelehti lämppälenkillä onnesta, tuijotti poraten maanisen katseensa syvälle silmiini ja heilutteli häntää todella epänormaalin laajassa kaaressa. Mutta onhan sen kanssa aivan huippua mennä, minun Java, ja siksi haluankin nyt ottaa treenien suhteen sen kanssa iisimmin, jotta tyyppi saa liitää vielä pitkään!

Torstain aamutreenit sujuivat kivasti Jennin ja parsoneiden seurassa, olen tässä treenannut hieman Telma-parsonin kanssa ja on se meininki kyllä aika erilaista verrattuna paimeniin. Olen oppinut kyllä paljon uutta, kun on ollut ihan erilainen koira käsiteltävänä. Yllättävän hyvin meillä on kuitenkin pelannut yhteen ja näissä treeneissä oli erityisen huippua huomata kuinka hyvin Telma luki mm. vastakättä vedoissa jne. Kiva fiilis :) Luxin kanssa otin ekaa kertaa ikinä keinulla sivuetäisyyttä ja en voi ymmärtää kuin tuo oppii niin nopeasti…

Mitäs muuten? Olen aloittanut ajamaan prätkäkorttia, vuosi sitten kesällä olin kyydissä ja totesin sen olevan niin siistiä, että pakkohan se nyt on itsekin päästä ajamaan. Silloin kaverit puhuivat ”aja aja, joo joo, sun on niin ajettava se kortti”, itse en ollut lainkaan varma ajaisinko koskaan, haaveena sen toki pidin. Ja kun kerran haaveet ovat toteuttamista varten, niin tää flikka lähti takaisin autokouluun! Pärrän päällä on tullut istuttua jo muutamia pakollisia tunteja ja poispääsyä tästäkään harrastuksesta ei tunnu olevan, ei siinä mitään, en haluaisikaan. Jotenkin se veri näyttää vetävän sinnekin suuntaan, mutta kun se moottori vaan hurisee niin nätisti! Katsotaan kuin mun käy, että miten helposti/hankalasti saan sen kortin ajettua taskuun asti, koskaan kun en ole fillaria kummempaa kaksipyöräistä ajanut, joten nollista on lähdetty liikkeelle!

Mukavia hetkiä!

Sain kaverin mukaan viime viikolla treeneihin, joten tässä tekstin ohessa on jälleen Luxista videopätkää. Lux osaa jo ihan kivasti lukea rataa, pidän kovasti sen kyvystä kääntyä ja lukea ohjausta. Pienissä pätkissä treenaaminen on tuottanut juuri sitä tulosta mitä olen hakenut, teknisesti osaaminen on jo vahvalla pohjalla. Vauhtiakin tulee kokoajan lisää ja hauskaa treeneissä on riittänyt, mutta kyllä sitä haastettakin löytyy välillä kiitettävästi :) Oli myös jännä nähdä, kun laitoin tämän ystäväni, joka ei ole koirapuolen ihmisiä, tekemään Luxin kanssa. Yllättävän hyvin pentu teki kokemattoman ohjaajan kanssa ja paikkasi jopa virheitä lukemalla itse rataa. Siistiä!

Muuten illat on menneet mm. koulutellessa. Tiistaina illalla olin ensimmäistä kertaa tuomaroimassa ev-kisoissa, i-hahin Robur-cupin toista osakilpailua. Ensin jännitti hieman astua ns. tuntemattomaan, mutta kyllä se sitten sujui ja oli tosi kiva nähdä lajia erilaisesta vinkkelistä. Täytyy myöntää, että olisi välillä tehnyt mieli huutaa ”juokse nyt! käännä!” tms., etenkin omille koulutettaville, kun treeneissä siihen on tottunut, mutta ei, hiljaa piti olla :D Kiitos vielä järjestäjille, kun pyysivät mukaan toimintaan, ilo oli käydä ja nähdä taas paljon tuttuja!

 

Tässä Luxin video:

 

Mutta huhhuh, katsokaapa tätä Javan maata viistävää liikettä kisoissa, kunnes tyyppi sitten kaatui kunnolla hetkeä myöhemmin. En yhtään ihmettele miksi koirat on usein jumissa… Mutta huippuja kuvia kyllä Jukka Pätynen ottaa, sai taas nauraa mm. karsinnoissa ilmehtimiselle!

Java 7-vuotta

Minun Java, kultakimpale ja Elämäni Koira, täytti 5.8. 7-vuotta. Yhteistä taivalta on vaellettu jo niin pitkä aika ja tietenkin toivon, että se jatkuu vielä vähintään yhtä pitkään. Super tyyppi, koira joka elää täysillä vuodesta toiseen!

Uusia tuulia, tervetuloa!

Paljon on ehtinyt tapahtua muutaman kuukauden sisällä, isoimpana asiana yrityksen perustaminen. Ylä-asteen seitsemänneltä luokalta asti olen haaveillut ja päättänyt, että 18-vuotta täytettyäni ryhdyn kouluttamaan ja teen harrastuksestani vähitellen osan työelämää. Ja silloin kun jotain päätän, se myös pitää.

Nautin kouluttamisesta todella ja toivon, että ryhmäläiseni ovat viihtyneet koulutuksissani ja tulevat tekemään niin myös jatkossa! Minulla on ollut loistavat taustajoukot tukemassa päämäärääni, ilman heitä olisi yrittäjäksi ryhtyminen saattanut olla hiukan haasteellista. Kiitos jakamastanne tiedosta ja ennenkaikkea kärsivällisyydestä ja tuesta.

Yritys sai nimeksi ikiTempo, se kuvastaa lajia ja se kuvastaa meitä. Nimi muodostaa monta sidosta eri asioihin, ja on persoonallinen. Se tarkoittaa esimerkiksi kaksi tahtia, joka on aika osuva, mutta mielessä pyöriteltävä kuvaus lajista. Olen kuitenkin edelleen vahvasti osa Lumousta, sillä laji on minulle juuri sitä, jokin pitää otteessaan jo yhdeksättä vuotta.

Yritykseni keskittyy agilityn lisäksi myös muihin koulutuksiin, joista etenkin pentukoulutus on sydäntäni lähellä. Perus leikkiminen ja suhteen luominen antavat erittäin hyvän pohjan harrastuksiin ja arkeen.

Entinen blogi löytyy teksteineen osoitteesta: http://www.suppari.blogspot.com
Yhteyden saat parhaiten sähköpostiosoitteella: maiju@ikitempo.fi sekä lomakkeen kautta, joka löytyy yhteys- linkin takaa. Myös kommenttia blogiteksteihin saa jättää, niitä luen mielelläni!